Croisantteja! Rakastan croisantteja!

Olen ihastunut croissantteihin. Mikki vei minut viime kuun puolella sen upean ravintolan viereiseen kahvilaan ja osti minulle croisantin. Se oli ihanan suussasulava ja ilmava ja rapea. Sitten lomamatkalla sain hotellin aamupalalla niitä pikku-croisantteja ja sitten Kuopion keskustassa käydessä kahvilassa croisantteja. Sitten kun tultiin lomamatkalta kotiin, oli pakko löytää jostain croisantteja.

Meidän keskustan s-marketissa ei ollut kuin esipaistettujen patonkien vieressä paketti surullisia sarvia, jota piti paistaa uunissa kolme minuuttia. Eivät olleet erityisen hyviä, vähän taikinaisia ja paksuja ja hassuus saattoi kyllä siitäkin, että ne olivat juuri kaksi päivää sitten ylittäneet viimeisen käyttöpäivänsä, kuten huomasin paketista ne surusarvet syötyämme.

Sitten menimme Mikin äidin autolla vähän matkan päässä sijaitsevaan remontissa olevaan cittariin ja kysyimme myyjältä missä sellaisia mahtaisi olla. Myyjätyttö ei tiennyt muusta kuin valmistaikinasta, jota oli kylmähyllyllä. Katseltiin Mikin kanssa sitä ehkä sekunti suu pyöreänä ja sitten otettiin sellainen ja mentiin kotiin paistamaan.

Rullasta pitää ensin repiä paperinen kuori päältä, ja niin hassulta kuin se tuntuukin, pahvi siinä alla poksahtaa auki (jopa paketin kyljessä on kuvattu että "revi" ja "puff" kun taikina pursuaa ulos paineella) ja taikina rullataan saumastaan auki pitkäksi levyksi, joka leikataan viivojen mukaan kolmeen osaan ja sitten vielä vinottain kolmioiksi, jotka rullataan ja laitetaan uuniin. Ihan mielettömän helppoa ja hyvää! Me ahmittiin ekan pellillisen croisantit varmaan melkein heti, viimeinen katosi mahaani kehuttuani ensin äidille puhelimessa miten hyviä ne olivat.



Tässä vielä croisantit menossa uuniin. Ihana tuote tuo, ostin jääkaappiin kaksi purnukkaa lisää ja tein eilen aamulla toisesta minulle ja Mikille siitä aamupalaherkkua.

Hiihtolom- siis Heräteostos- ja Hemmotteluviikko!

Viime viikko oli oikea heräteostosviikko. Ihanan upean hemmotteluloman lisäksi Mikki on ostellut minulle kaikkea mitä olen vaan ihaillen katsonut ja toteuttanut kaikki toiveeni, hassuimmatkin. Mikki on ostanut minulle kahvilassa croisanttia ja mehuja, hassuja limsoja ja pipareita, uudet kesäkengät ja ihanan lämpimän kissapipon, ettei korvat enää palele miesten pipoissa! Ja lisäksi sain synttärilahjaksi ihanan poropehmolelun, josta ei ole vielä kuvaa, ja Mikki löysi matkalla naamiaistarvikekaupasta ihan hirveän kuminaamarin, josta en teidän vuoksi laita kuvaa.



Tässä on ensi kesän kesäkenkäni. Nämä kaunottaret löytyivät cittarin viiden euron kenkälaarista, ja nämä kaanootit ovat kokoa 40 ja istuvat kuin tehdyt isoihin kinttuihini.



Ihana kissapipo, jonka Mikki osti minulle markkinapäivänä torilta kun kokeilin sitä ihastuksissani päähäni. Mikki paukautti sille myyjälle minun ihasteluja katsellessaan että me otetaan se, kun myyjä ehti jo lupailla alennettua hintaakin. Nyt ei enää korvat palele <3.



Ja tässä wannabe-taidekuva, jossa on cittarista löytämämme ihan mielettömän suuri iso uunivuoka edellisten joukkoon. Ensimmäinen uunivuokamme on kaupan lasagnelevyille liian iso, mutta liian ahdas että levyjä laittaisi vierekkäin. Toinen, äidiltä joululahjaksi saamani, on ihan hitusen liian nafti, että lasagnelevyt siihen mahtuisivat. Kokeillaan tätä kolmatta. Ja sitä paitsi kunnon uunivuokia ei voi olla liikaa, sitten kun tarvii tehdä vaikka useampaa sorttia uunijuttuja, niin ei lopu astiat kesken. Lisäksi söpöä kuvioitua vessapaperia, jossa on hempeitä rakkaus-aiheisia runoja. Ei siihen kehtaa pyyhkiä.

Lisäksi löysimme netistä ihan mahtavan pelin: Brütal Legends, jossa on Jack Black ääninäyttelijänä. Siitä ei ole kuvaa, vielä. Se aiemmin ostetttu Little Big Planet oli kans mun synttärilahja Mikiltä, yksi niistä <3. Tuo mies hemmottelee minut vielä pilalle.



Ja eilen posti toi vielä Mikille kauan odotetun lahjan: uuden sähkökitaran. Oikean Jacksonin. Ja kovasti on Mikki kitaraa sormillaan piiskannut, tänäänkin soitti varmaan kolme tuntia.




Bonuskuvat: Hilu on ollut nyt matkan jälkeen hirveän hellyydenkipeä ja haluaa kokoajan syliin. Siihen se nukahti maanantainakin kahdeksi tunniksi, aina välillä silittelin ja Hilu kehräs. Sitten se hyppäsi pois kun oioin jalat hetkeksi koukusta ja meni sohvalle, torkahti siihen ja sitten heräsi ja naukaisi närkästyneenä ja tuli takaisin syliini nukkumaan.

On kyllä muuttunut kauheasti toi kisuli; tänne tullessaan sitä ei saanut silittää seisaaltaan tai kaksi kättä alaspäin roikkuessa, tai se juoksi sohvan alle kauhuissaan. Nykyisin se änkee viereen nukkumaan, tulee aamulla herättämään nuolemalla kyynärpäätäni ja kehrää ja kiehnää hellyydenkipeänä melkein koko hereilläolo-aikansa.


Minun sylissä...


... ja sohvalla.

Hyvää naistenpäivää!

Eilen illalla WOWia pelatessamme Mikin raidikaverit totesivat että huomenna on sitten naistenpäivä, hakekaahan naisillenne kukkia. Mikki vilkaisi minuun, joka hymyilin leveästi ja kysyi että haluaisinko minäkin kukkia? Sanoin että pelkkä suklaa riittää. <3

Tänään sitten kun tajusimme iltapäivällä molemmat, että tänään on tosiaan se naistenpäivä, karkasi Mikki kauppaan ja tuli takaisin kotiin ojentaen puolet minun pituista suurta tulipunaista ruusua! <3

Oi tuota miestä. <3 Vaikka se mulle joskus niin vannoi ettei koskaan osta mulle kukkia, niin nyt se meni ja ostaa päräytti varmaan kaupan isoimman ruusun. <3

Toivottavasti teillä muilla naisilla on ollut hyvä naistenpäivä!

Unelmalomamatka, päätös

Kotona taas

Kotiin tullessa haimme kissan Anopin luota, joka oli asettunut kodiksi sinne, eikä halunnut tulla meidän mukaan omin ehdoin. Hilu piti kaivaa sängyn alta kahdesti ennenkuin saimme kantokopan kiinni ja kannoimme tavarat kotiin. Hetken Hilu haisteli täällä ympäriinsä selkeästi sen näköisenä että tuttua on, kunnes tajusi keitä me kamalat ihmiset ollaan ja tuli puskemaan. Hyvä että tykkäsi olla Anopin luona niin paljon, ja että molemmat olivat yhtä ihastuneita toisiinsa.


Aloimme purkamaan reppuja ja lämmitettiin viimeinen pala jääkaappiin lähtöpäivän aattona tilatusta pizzasta ja laitettiin sitten jotain roskiin. Mikki avasi allaskaapin oven, jossa roskis on, ja sai kylmän vesisuihkun jaloilleen. Huoltomies tuli katsomaan tunnin sisään että "ei tästä saa vetta laskea, on mennyt jengat katki ja pitää uusia putket lavuaariin". Onneksi allaskaapin hyllyllä oli ollut muovinen vati ja kasa pahvisia pizzalaatikoita (joista ylimmät olivat läpimärkiä) jotka olivat hyllyn sijaan ottaneet veden vastaan. Onneksi ei ollut mitään kosteusvauriota ehtinyt tulla, se olisikin ollut ikävä yllätys.


Mutta siitäkin huolimatta, (se korjataan huomenna) on kiva olla kotona. On hyvä että siivottiin ja imuroitiin ja tuuletettiin täällä ennen lähtöä, niin tuli hyvä mieli palatessa.


Tekisi mieli uimaan. :) Nyt kun ollaan käyty tuolla, Mikki varmaan suostuisi ottamaan kylpyläpäivän tuosta 400 metrin päässä ("vastapäätä") olevasta salaa ilmestyneestä kylpylästä. Kukaan paikallisista ystävistäni, ei Mikin äiti eikä kukaan, jolle olen kertonut, ole tiennyt että pahamaineinen humalaisten kusinen huoneistohotelli oli muutettu (nettisivujen kuvien mukaan) upeaksi kylpyläksi. Mekin huomattiin sattumalta tammikuussa, kun oli vielä auto, ja käännyttiin huvin vuoksi kerrostalon risteyksestä toiseen suuntaan että mentäisiin pidempää reittiä, että tuossa kerrostalojen takana olevan pikkumetsikön läpi menevän autotien varressa oli valomainos, jossa lukikin paikan nimi ja perässä "SPA". Kotiin päästyäni menin heti googlettamaan sen, ja tosiaan, meidän naapurissa on kylpylähotelli. Ja vieläpä kokeilun arvoinen. Ja aina kun rahat eivät riitä hemmottelukylpylän päiväkyntiin, voisi nostaa kuntoa kävelemällä ihan uimahallille.

Suokaa anteeksi iljettävän tarkka kuva lavuaaristamme rikkinäisine putkineen. Enää ei saa laskea vettä keittiöstä ennen uusia putkia.

Unelmalomamatka, osa 3

Torstai

Aamulla oli herätys taas seitsemältä, että keretään taas syömään ennen aamuruuhkaa ja pakkaamaan vaatteet takaisin räjähtäneisiin reppuihin. Arvaa jaksettiinko nousta? Ei jaksettu. Jatkettiin epämääräisesti tunti unia ja sitten noustiin ja todettiin, että olin eilisiltana Frasierin aikana viikannut ja pakannut kaikki yläkerrassa olleet vaatteet, ettei tarvisi enää kuin mennä syömään, kirjautua ulos hotellista ja koittaa keskustaan puoli kymmenen bussilla.

Harmitti ihan pikkiriikkisen, kun muistin tarkistaa vasta kahdeksalta, että kylpyläosasto olisi avautunut hotellivieraille jo seitsemältä, että oltaisiin hyvin keritty vielä lähtöaamuna mennä pulahtamaan kylpylän altaisiin (ainakin unihiekat oisi saanut porekylvyllä silmistä), muttei sitten keretty.

Aamiaisella oli hirveästi porukkaa, ja ängimme itsemme yhteen pöytään lautasinemme: taas sämpylöitä, tällä kertaa minä laitoin omiini raejuustoa ja kunnon kinkunpalat ja Mikki tomskua, kurkkua ja palvikinkkua, Mikki maistoi pippurimakrillia ja minä munahyydykettä, oli karjalanpiirakoita ja jälkiruoaksi minä söin kolme dallaspullaa (ei ollut enää croisantteja, mitä vääryyttä! D:) ja kahvin, jota Mikki hämmästeli kun join sen loppuun yhdeltä istumalta.

Sitten pakkasimme huoneessa tavarat, täytimme tarvittavat lomakkeet (huoltolappu eteisen seonneesta vilkkuvasta liiketunnistinvalosta, joka simahti lopullisesti laittaessamme kenkiä jalkaan, minibaarin kulutuslomakkeen yksi limsa ja asiakaskysely) ja astuimme haikeina ulos. Sanoin hyvästit kivalle talolle, jonkalaisessa olen kuvitellut hyvinkin isona asuvani Mikin kanssa, melkein haikeana, mutta sain enemmät tunnepurkaukset jätettyä hyväntuulisuuden alle, kun huomasin että aurinko paistaa ja on kaunis päivä. Hotellirespan virkailija toivotti että "näkyillään" lähtiessä ja todettiin että taidetaan joskus vielä nähdäkin ja kiirehdittiin bussiin reppuinemme, käsilaukkuineni ja muovikassine, jossa oli ne loput limsat ja ne avaamattomaksi jääneet sipsit sekä Willi-poro kurkistamassa ulos.

Kaupungissa huomattiin että on vielä aikaa ja käytiin taas siellä musiikkikaupassa, tällä kertaa ihan soittamassa asti, (no Mikki soitti ja minä säädin vahvistimesta säätöjä) ja sitten sinne kahvilaan, jonka bongasimme edellisenä päivänä (jossa sain CROISANTIN!) ennenkuin vaelsimme kaupungin läpi rautatie-asemalle odottamaan junaa.

Paluumatkallla kävimme ravintolavaunussa, sillä ei tehnyt mieli avata sipsipusseja ja niitä tiputella ympäri junaa. Ostettiin kana-hunajasinappi-kolmioleivät, joissa oli kyllä vähemmän kanaa kuin sinappia. (Kirjoitukseni on kuin Viisikon Seikkailut, aina on kuvailtu ruokaa ja aina ollaan syömässä kaikkialla.)

Unelmalomamatka, osa 2

(Kirjoitettu torstaina)
Keskiviikko

Keskiviikko 2.3., eli minun ja samalla äidin syntymäpäivä alkoi sillä, että heräsin hyvin nukkuneena kännykän herätyksiin ja Mikki lauloi onnittelulaulun heti. Mentiin heti seitsemän aikaan aamiaiselle hotellille ja lapettiin vatsamme täyteen buffetissa. Mikki sanoi, että buffet tarkoittaa sitä, että pitää syödä vaikka ei olisikaan nälkä. Meidän lautasille löytyi neljän minuutin munia, aamiaissämpylöitä, nakkeja ja munakkaita, leipiin salaattia, sinappisilliä, kurkkua, tomskua, maksapasteijaa ja kinkkua, pikkaisia croisantteja, kahvia ja pari lasillista "mölömölö"-koneesta eli mehukoneesta. Oli kyllä hyvää.

Ruokalevon jälkeen kyllästyttiin huoneessa istumiseen, sillä kylyplään ei kannattanut mennä ennen hoitoja, niska-hartiahieronta oisi varmaan ilkeän tuntuinen märillä hiuksilla. Päätettiin ottaa bussi ja mennä keskustaan palloilemaan ennen hierontoja. Käppäiltiin käsi kädessä ympäri kaupunkia tietämättä minne mennä. Löytyi sitten musiikkikauppa ja mentiin ihailemaan kitaroita ja löytyi Levykauppa X, jossa sielläkin piti käydä. Mikki löysi mukaansa sieltä Queensrychen levyn. Sitten löytyi naamiaistavarakauppa, jossa oli Grimasilta kaikkea muuta paitsi juuri sitä lateksikumimaitoa, peruukkeja ja naamareita, pilailutarvikkeita ja pukuja. Minä löysin vampyyrinkulmahampaat ja Mikki hirveän kamalan naamarin. Löytyi oudosta paikkaa myös kauppakeskus ja sieltä kahvila, johon olisi päässyt suoraan käymässämme Täyspotista. Käytiin myös kaupassa ostamassa illaksi pikkuherkkua: sipsejä ja pikkulimsoja, sekä herkuksi neljäsosa vesimelonista.

Hierontaa ennen ei saanut mitään infoa, perille saavuttaessa vaan piti seurata miestä hoitopuolen käytävään. Oli hassua heittää paitaa pois, mutta paha se varmaan on paidan läpi hieroa. Odotin jotain sellaista että me molemmat pääsisimme samaan aikaan pukuhuoneista, valkoisissa pehmeissä valkoisissa kylpytakeissa hierottavaksi valkoiseen tilavaan huoneeseen, jossa on valkosia verhoja tilanjakajana ja tunnelmavalaistus, tuoksuu jokin eteerinen öljy ja soi jotain rauhottavaa taustamusiikkia, kuten vaikka meren kohinaa.

No, tunnelma oli kodikas, kuten koko kylpylässä ja hieronnan loppuvaiheessa meinasinkin nukahtaa ja Mikin hieronnan ajan minulla oli naamassa punaiset uurteet siinä, missä hierontatuolin naamareiän rajat menivät. Mikki ei niin välittänyt siitä lihasten muljauttelusta, muttei sanonut mitään. Onneksi molempien mieli parani hierontoja seuranneesta, lomapakettiin kuuluvasta Kleopatra Ruusu -kylvystä. Jopa poreammeiden porelaitteiston järjettömän kohinan ja pulputuksen läpi kuulin kun Mikki naureskeli omassa altaassaan huoneen vastakkaisessa nurkassa pimeässä kahden kynttilän palaessa kun hänen altaansa yksi kuplasuihkuista osotti häntä suoraan jalkapohjaan ja kutitti.

Kylpyjen jälkeen menimme huoneeseemme, tai asuntoomme, ja nautimme vähän omia pikkulimsoja, sillä minibaarista samat limsat olivat kolme euroa ja kylpylän baarin puolella vieläkin kalliimpia. Sitten pesimme suihkussa hierontaöljyt pois ja ihmettelimme, miksei meidän luksushuoneistoon kuulunut kylpytakkeja tai suihkusaippuaa tai shampoota. Kysyimme respasta, ja niitä ei kuulemma niihin asuntoihin kuulukaan. Tämän kun oisi tiennyt. Mutta kylpylän ja hoitojen vastaanotosta löytyi oheisen kampaamo-parturin kampaamolaatushampoota pikkuputelissa, joten ostimme sen ja käytimme varoen. Sitten menimme kylpylään ja polskimme taas kikatellen (minä kikatin, Mikko polski) siellä toiset kaksi tuntia.

Nälän tullessa oli pakko mennä kuivaaman itsensä ja pukemaan päälle ja siirtymään allasbaarin kuivalle puolelle nauttimaan Scanburger-ateriat. En panisi ollenkaan pahakseni, jos en enää ikinä pääsisi Mäkkäriin tai Heseen, jos vaan saisin kotikaupunkiimme takaisin Scanburgerin! Täällä kai oli sellainen pari vuotta ennen kuin tänne muutin keskustassa yksi, mutta se väistyi typerän torikahvilan vierestä, jonka omistajat ovat kai vaihtuneet vuosi vuodelta, mutta kukaan ei ole saanut sivuseinästä sitä scanburger-valokylttiä irti. Mikki meinasi nyrjäyttää leukansa siihen XXL-aterian kerroshampurilaiseen ja minä ahmin kuin barbaari lautasen kokoista rapeaa pekonihampurilaistani.

Vetäydyimme taas huoneistoomme ruokalevolle ja fiilistelemään synttäreitä. Tunnin vetkuttelimme ja sitten tajusimme, että parin tunnin päästä olisi se pakettiin kuuluva a la carte- kynttiläillallinen, jota tuskailin jo hirveästi ennen lähtöä, etten näyttäisi siellä tylsältä ja arkiselta. No, kävi ilmi, että olin oikeastaan vähän ylipukeutunut juhlavassa pikkumustassa ja siroissa pienissä kultakoruissa (olin onnessani että suuren korulaatikkoni sisus pääsi vihdoinkin käyttöön).

Tulimme paikalle ihan liian aikaisin, (illallisen piti olla siis kahdeksalta) ja meidät ohjattiin ensin toisen, vielä auki olevan ravintolan puolelle ikkunapöytään, jossa hotellin lapsiperheet lopettelivat buffet-illallistaan tuijottaen meitä paheksuvasti(?) jossa tarjoilija pahoitteli ettei täällä ollut kattausta, kuten toisella puolella oli valmiina meitä varten, kunhan se avautuisi ensin. Totesimme, että jos kattaus jo on, tottakai odotamme, johon tämä nainen lähti sitten meitä kuljettamaan salaa sivuovesta tyhjään tanssiravintolaan, jossa näkyi ja kuului vain yksi illan bändin jäsen virittämässä kitaraansa.

Tarjoilijat tulivat äkkiä palvelemaan meitä ja sytyttivät ihan ensimmäisenä pyötämme kynttilän ja toi vasta uunista tullutta leipää yrttivoin kera ja kaatoivat viiniä lasihimme. Vielä hetken pelotti, että ilta menisi vähän löperiksi, jos ei pian tanssiravintolaa avattaisi ja oltaisiin ainoita ihmisiä oven luona keskenään kiroavien roudareiden lisäksi tyhjässä salissa tai että tosiaan ravintola aukeaisi, ja viereemme änkisi ääliöitä suomalaisia tolloja hölöttämään kovaan ääneen.

Minä täräytin melkein heti vastauksia kärkkymään tullelle (miksi kummassa muuten ihmisiä pitää ahdistella niin monta kertaa ravintolassa, jos on selkeästi vielä suu mutrussa päättämässä mitä ottaisi?) tarjoilijalle että tää herkuttelijan menu tästä, paitsi et eri jälkkäri, koska olin jo vakoillut etukäteen niitä netistä. Mikki, joka oli vasta miettimässä, ottaisiko lohi- vai kanasalaatin alkupalakseen, meni ihan sekaisin pasmoissaan ja otti saman luottaen minun vaistooni.

Tarjoilijan lähdettyä otin Mikkiä pyödän yli kädestä kiinni ja onnistuin samalla kaatamaan vesilasini ja meinasin itkuun parahtaa, että nyt mä pilasin kaiken. Mikki korjasi tilanteen kuivaamalla pöydän ja pöytäliinaa kankaisilla lautasliinoillamme, jotka sitten laittoi sivulle, pois näkyvistä ja rauhoittelemalla minua. Sitten tarjoilijamies (henkilö vaihtui siis naisen ohjattua meidät pöytään ja annettua meille menut ravintolan puolen mieshenkilöksi) toikin eteemme valitsemamme alkupalat: valkosipulietanat, joita Mikki katsoi silmät pyöreinä ja vaati että minä syön ensimmäisen. Etana maistui (aistimukset järjestyksessä) kuumalle, voiselle, ei limaiselle, hiukan sitkeää, mutta lihaisaa ja ehdottomasti valkosipulista. Se siis maistuu lihanpalalle, voissa ja valkosipulissa. (Propsit muuten ravintoloille siitä, että valkosipuliruuissa on valkosipulia ja PALJON.)

Seuraavaksi tuli Talon Chateaubriand, eli härän sisäfileepihvi, balsamicokastiketta,
yrttipunajuuria, vihreää parsaa ja aurajuustoröstiä. Voi ah, söisin vaikka voissa paistetun tiskirätin tuossa kastikkeessa! Ja se medium sisäfilepihvi, ah! Söin sen kaiken ja jos oisin kehdannut, oisin heittänyt hiukset solmuun ja nuollut lautasen!

Koska kyseessä ovat ilmeisesti aika suositut ja erityiset keskiviikon naistentanssit, soi iskelmä ja tanssilavalla oli taitavia pareja. Harmitti ettei osata tanssia niitä hienompia tansseja, eikä edes sitä kolmiaskeltangoa, tai muisteta mitään siitä wanhojentanssitunnin foxtrotista, kun kaikki parit tanssivat niin hienosti ja niin onnessaan. Myöhemmin tanssipumppu Varjokuva aloitti soittamisen ja meille tuotiin jälkiruuat; minulle limesorbettia marinoiduilla ananaksilla ja Mikolle jotain sovellusta menun jälkiruoasta: toffeekastiketta ja kaksi kiekkoa taivaallista vadelmajäätelöä (uskalsin lusikallisen maistaa, mutta muuten piti ottaa maidoton, jäätelöt on yksi paha jolla ei aina uskalla riskeerata mahan mielialaa).

Ilta oli sittenkin upea, ja ateria sisältyi huonepakettiimme, tosin juomat jouduttiin maksamaan itse. Huonelaskuun, kiitos. Meinasi naurattaa kaupungissa käydessä kun Mikko vahingossa sanoi ääneen kassalle mennessä että "saisikohan näitäkin huonelaskuun?", tottakai leikillään :D. Jos olisi saanut, oltaisiin ostettu auto, tilattu taksi ja pistetty taksikuski ajamaan meidät maisemareittiä kotiin ja sitten nostettu pari tonnia pikavippiä ja mulle pikapassi ja karattu Euroopan ulkopuolelle jonnekin lämpimään, Mikin ehdotus oli Meksiko. Katsottiin paluumatkalla että taivaalla on kauniita tähtiä (Mikki sanoi että mun silmät säihkyy kirkkaammin ja kutsui mua koko loppuillan 'säihkysilmäkseen' <3) ja että aikaa oli kulunut kaksi tuntia ruokaillessa ja bändiä kuunnellessa.

Huoneistossa päätettiin että maistellaan vesimelonia vielä jälkijälkiruoaksi ja käperryttiin sohvalle sylikkäin sillä välin kun sauna lämpisi. <3 Taisin taas nukahtaa yöllä samantien kun sulin kiinni pehmeisiin petivaatteisiin.

Unelmalomamatka, osa 1

Kuohuviini ja maljat odottamassa huoneistomme keittiön pöydällä tullessamme.

(Kirjoitettu keskiviikkona)
Tiistaista

Eilen saavuttiin siis kylpylähotellile keskustassa palloilun ja Kotipizzan, kauppahallin ja oikean linja-autopysäkin löydyttyä. Respassa meitä odotti yllätys: pääsimme mielettömän upeaan kuuden talon rivitalon kaksikerroksiseen luksushuoneistoon! Huoneemme varauksessa oli tapahtunut jotain mokia hotellin päässä, lemmenloma-pakettiimme kuuluvat hemmottelukylvyt oli unohdettu varata ja vaihdettuani huonetta kolarin jälkeen saunallisesta lemmikkihuoneesta vain saunalliseen huoneeseen, olivat nämä tavalliset huoneet loppuneet. Huone on upea!

Tässä on 67 neliötä, kolme makuuhuonetta ja vessa yläkerrassa, alakerrasssa olohuone sohvineen, nojatuoleineen ja taulutelevisioineen, keittiö jääkaappineen helloineen, sauna ja vessa. Ja kaikki on uskomattoman kaunista, että meinasin melkein itkeä onnesta saavuttuamme huoneistoon.

Kuva yläkerrasta alakertaan luksushuoneistossa.

Kun alkuhämmentely upeasta huoneesta oli ohi ja lomanaloitus-maljat nautiskeltu keittiön pöydällä odottaneesta kuohuviinipullosta (kuului lomapakettiimme, Lemmenlomaan <3), otimme uikkarit kainaloon ja läksimme huoneiltamme kohti hotellin kylpylää. Liotimme itseämme altaissa kaksi tuntia, kunnes alkoi tuntua nälkä ja saunomisen halu. Unelmakodissa pitää olla sitten poreamme, sillä niissä poreissa voisi istua vaikka koko päivän, ja kuumavesialtaassa toisen. Illalla ihasteltiin sitä, miten jopa makuuhuoneissa oli ainakin 20" telkat ja todettiin, että kokeillaan ensimmäistä kertaa, miten baarissa tilataan juomia. Taisi tulla minun tyttöjen juomani alkoholittomana, koska mikään alkoholillinen ei voi olla niin hyvää kuin se oli.

Olin kuulemma nukahtanut samantien kun suljin silmäni illalla, niin väsynyt olin vesipeuhaamisesta ja matkasta ja pehmeät lakanat eivät auttaneet yhtään. Ja kuulemma kuorsannut niin ettei Mikki saanut kunnolla unta.

Junassa

Matkaa on jäljellä vielä sellainen "reilu tunti" Mikin sanojen mukaan. Juna oli myöhässä sellaisen vartin, joka on kasvanut jo kahdeksikymmeneksi minuutiksi. Myöhästely ei haittaa yhtään, sillä luppoaikaa perillä olisi kuitenkin sellaiset kolme tuntia. On tosi tosi hyvä mieli.

Muutamia ilahduttaneita asioita:
- Kaksi mustaa lintua tekivät vahdinvaihdon erään juna-aseman lampun päällä. Toinen pyrähti pois ja syksyi suoraan alaspäin, ja toinen lintu lensi alhaalta samaan aikaan samaan kohtaan lampun päälle. Vaikka huomasin että siinä oli kaksi lintua (toinen vilahti vielä jälkeenpäin), oisi voinut luulla että siinä oli vain yksi lintu, joka hypähti pienen kaaren ja palasi paikalleen.

Mikki on ihanin. Hän otti mut kainaloon tässä junassa ja silittelee mua päästä ja pusuttelee. On tosi ihana että on joku niin ihana ja että se joku ihana vie mut parhaimmalle synttärimatkalle, vaikka itsekin tästä maksan puolet. Mikki maksaa mulle myös perillä hieronnan ja loppuviikosta sen kampaamoreissun. Mikki sanoi yks päivä, että koska mulla ei oo oikeen ollut pienenä mahdollisuutta saada halumiani juttuja, kun ei ollut niin paljon rahaa, ja sanoi että ihan vaan siksi koska olen sen elämässä, niin se haluaa antaa mulle kaiken mitä ikinä haluankaan ja hemmotella mua aina kun on mahdollista. <3 Voitteko uskoa että jotain noin ihanaa on olemassa?

Ja sekin vielä, että Mikki lupas että mennään sitten siihen vesiliukumäkeen, joka paikan sivuston mukaan on ainakin 27 metriä pitkä. Jee!

Lisäksi me ollaan seuraavaksi pysätymässä meidän paikkaan.