Minipäivityksiä

Aina ei jaksa istua sen verran aloillaan koneella tai tuhertaa hankalasti kännykän ääressä, että tulisi mitään kunnon säännöllisestä bloggailusta.
Mietin sitten jotain ratkaisukeinoa kun kännykällä bloggerin tekstilaatikko on ihan hieman liian suuri, ja jos joutuu korjaamaan kauempaa kirjoitusvihrettä, täytyy väännellä eestaas kirjoituskohtaa kännykän näytöllä. Yhtään pienempää en siitä saa, ja se ei olisi enää luettavaa, enkä suuremmaksikaan viitsi pistää. Joku sellainen paikka, johon saisi vaikka kännykälläkin laitettua ajatuksensa ylös...

Ja sitten mä keksin. Tein twitteriin itselleni nyt sitten tilin, löydyn sieltäkin Nunnukkana.

Tämä nyt sitten ei ole vielä murtamassa kantaani Naamakirjan turhuudesta, enkä sinne ole vieläkään liittymässä, vaikka toiseen "oikein käytettynä" melkein yhtä turhaan palveluun tulinkin. Olen sitä jo niin kauan boikotoinut että en aio muuttaa mieltäni enkä luopua periaatteestani. Minuun pitää pitää perinteisin keinoin yhteyttä: soittaa, tekstata, laittaa sähköpostia, kommentoida blogiin tai lähettää vaikka kirje, mutta naamakirjaan en suostu.

Minipäivityksiä on luettavana siellä nyt jo muutama, en vielä ole ihan päässyt alkuun eikä ole tullut vielä niin hienoja ideoita että ne muille jakaisin.

(PS. Näenhänmä Mikin naamakirjasta muiden päivityksiä, mun perheenjäsenten ja sen ystävän, jonka olen tuntenut kuudennelta asti.)

Mitä rakkaus on?

En jaksa enempiä kirjoitella kuin että opinnäytetyöni on nyt virallisesti valmiiksi.

Luin nettisarjakuvaa kirjallisen osuuden viimeisteltyäni ja siihen kommentoineet olivat alkaneet saivarrella toistensa sanomisia ja lopuksi joku totesi: "What is love?"
Siihen seuraava kommentoija vastasi vain: "Baby don't hurt me."

Ja kuinka ollakaan, mikäs muukaan se täällä sitten yömyöhään pärähti soimaan sen jälkeen kuin tämä: