Satuin nyt yömyöhään lukemaan kaikenlaista Mikin outoa ihottumaa googlettaessa, ja tapani mukaan, päädyttyäni jollekin vauva/perhe/kaksplus-foorumille, avaan kaikki ajankohtaiset keskustelut ja pällistelen sitä, mitä ihmiset siellä oikein sanovat. Luen joskus otteita ääneen Mikille äänensävyäni muuttaen suhteessa kommentoijan sanomiseen.
Meitä alkoi kiukuttamaan ja kiehuttamaan tämä keskustelu, jossa äiti kirjoittaa 17-vuotiaan tyttärensä kotiintuloaikojen olevan viikolla klo 8 ja viikonloppuna klo 9. Vaikka tytär, johon äiti luottaa, joka ei juo eikä polta, sanoo käyvänsä vain ystävillään, kotiintuloajoista on kränää.
Ymmärrän että jotain kränää voi tuollaisessa tilanteessa olla, jos toiset ystävät saavat olla ulkona myöhempään. Jos kyläily kuitenkin on niin pitkäkestoinen, tai niin myöhään illalla, eikö olisi helpompaa jäädä yöksi vanhempien luvalla ja suostumuksella? Tai oikeasti vain lähteä kylään aiemmin, ja ihmisten aikoihin kotiin ja jättää ystäväperheen vanhemmatkin oman perheensä pariin rauhoittumaan iltatoimiinsa ja nukkumaanmenoon.
Tälläinen tietääkseni kuuluu jonkun etiketin mukaan ihan hyvään käytökseenkin, ei siellä kyläpaikassa kupata kuin ottolapsi, syödä kaapit tyhjiksi ja riehua nuorison kanssa, vaikka koko perhe kävisikin myöhään nukkumaan. Ei edes kahdeksantoista-vuotiaana, ei silloin, kun asutaan vielä vanhemmilla. Eikä sekään ole oikein, että kyläpaikan vanhemmat eivät ole koskaan kotona, ja nuoret saavat tehdä mitä huvittaa (alkoholikokeilut ja muiden paheiden opettelu), tai että ystävä asuu omassa yksiössään ja siten ei välitä kotona opituista säännöistä "hurjan kiehtovan opiskelija-elämän" ollessa "kivempaa", kun voi rellestää yömyöhään.
Kommentoijat ovat sitä mieltä, että tuollaiset kotiintuloajat ovat teinille vain "kiusaamista" ja että ketjun aloittaja on liian tiukka, ja tytär varmasti heti kahdeksantoista täytettyään muuttaa pois kotoa ja lähtee käymään baareissa ja juominen lähtee käsistä. Äidin mahtavat käskyt ja säännöt, jotka kuulemma vain pönkittävät vanhemman auktoriteettiä, eikä nuori opi ottamaan vastuuta itsestään, jos rajat ovat liian tiukat. Kommentoijien teinit saavat saapua kotiin 02-03, ja käyvät ilmoittautumassa vanhemmilleen tai tekstaavat, jos jäävät yöksi, ja nämä ajat ovat sekä viikolla että viikonloppuisin.
Minä ja Mikki kihisimme melkein kiukusta tätä tekstiä lukiessamme ja pyörittelimme silmiämme. Ilmeisesti jossain 90-luvun alussa suurin osa vanhemmista lakkasi välittämästä ja suojelemasta lapsiaan rajoin ja elämään hälläväliä-elämäntapaa. Lapset keksikööt itse miten elämä toimii, riekkukoot kenen tahansa vaan kanssa missä vain vaikka päivät ja yöt läpeen. Sitten ollaan vihaisia kun koulusta otetaan yhteyttä häiriökäyttäytymisestä ja huonoista numeroista, niistä huudetaan ja luodaan paineita lapselle, joka koulujutut tyydyttävästi suoritettuaan saa tehdä jälleen mitä huvittaa. Tällä lapset ilmeisesti oppivat sitä "vastuunottoa itsestään ja omista teoistaan."
MILLOIN siitä on tullut hyväksytty totuus, että vastuullinen nuori viettäisi yönsä kolmeen asti baareissa, vieläpä viikolla? (Usein vieläpä ala-ikäisenä, tai sitten juomiset tapahtuvat jossain läheisessä metsässä tai vähät välittävien vanhempien omaavan ystävän kotona, yleensä vanhemmilta varastetuilla, täysi-ikäisten kaverien tuomilla tai vielä kauheampaa, vanhempien nuorille varta vasten ostetuilla juomilla.) Eikö vastuullinen nuori ole se, joka ilmoittaa menemisistään, päivin ja öin, joka sopii yhdessä kotiintuloajat ja tulee kotiin ajoissa jätettyään kyläpaikan asumiston iltarauhaansa? Eikö vastuullisen nuoren yö kuuluisi olla nukkumista varten, että seuraavana päivänä jaksaisi herätä ja keskittyä koulua ja opiskeluja varten? Opiskeluhan on vielä silloin nuoren työ, ja tällöin yksi tärkeimmistä asioista, johon hänen kuuluisi käyttää aikaansa. Eikö vastuullinen nuori osaa sopia tapaamisensa päiväsaikaan ja hoitaa sosiaalista elämäänsä muutoin kuin kuppaamalla yömyöhään jossain kaupungilla pimeässä? Eikö nuori ole vastuullinen silloin, kun hän pystyy täysi-ikäisenä hoitamaan asiansa, maksamaan laskunsa, pitämään itsestään huolta ja on kykeneväinen hommaamaan ja muuttamaan omaan asuntoon?
Minua kauhistutti tälle paikkakunnalle muuttaessani ja ensimmäistä kertaa kunnon ystäviä saatuani (sellaisia, jotka kutsuivat minut kotiinsakin) huomata, että on ihan okei antaa lasten jo siinä viidentoista ikävuoden paikkeilla antaa maistella kaikenlaista siidereistä kaljoihin, tietenkin vanhempien valvovan silmän alla, kohtuudella. Viikonlopuksi vielä ala-ikäiselle ostetaan viikonloppujuomat ihan pyynnöstä. "Isä, mä haluisin kuus lonkeroa, meen kaverille yöks ja siellä on juhlat ja me nostetaan kuppia."
Viine vuonna täysi-ikäisyyden saavutettuaan kaikki nämä niinsanotut ystävät hylkäsivät minut, sillä minähän en juo, enkä jaksa todellakaan riekkua tuntemattomien seurassa iltakuuden aikaan jo nousuhumalassa olevien känni-ääliöiksi muuttuneiden, suurimmaksi osaksi puolituntemattomien ihmisten seurassa yömyöhään. Jopa eräs ystävistäni, joka väitti juovansa mieluummin maitoa kuin alkoholia (hän on myös laktoosi-intolerantikko, ja tarkoitti normaalimaitoa ihan kuvastaakseen sitä oloa ja mielentilaa, mihin hän juomista vertasi) näissä juhlissa pitkään viihdyttyään alkoi juomaan. "No täytyyhän sitä, kun nää muutkin aina. Sitä paitsi, en mä juo kun näitä mitkä on hyvänmakuisia, nää on aika kalliita niin ei mun tarvi näitä niin paljon ostaa." Mielessäni hänen uskottavuutensa romahti täysin. Olin aina pitänyt häntä kaverina, joka pysyisi periaatteensa takana, eikä sortuisi ryhmän painostuksesta.
Tämän vuoden tammikuussa nämä ihmiset lakkasivat lopulta pitämästä minuun yhteyttä, sillä en jaksanut istua enää vanhan tapani mukaan "mesessä", odottamassa, että jollain olisi minulle asiaa, jota hän puhuu siksi, ettei hänellä olisi tylsää koneen äärellä. Jos heillä olisi minulle asiaa, he kutsuisivat minut päiväsaikaan ja selvinpäin kylään tai soittaisivat minulle. En ole lakannut olemasta, vaikka joku kuvake ei olekaan ollut vuoteen online-tilassa. Teillä oli vielä minun kännykkänumeroni, ja koulussakin tapasimme.
Ystävänpäivänä paras ystäväni edellisestä kaupungista kutsui minut taas "kupin nostajaisiin", ihan vain siksi, etten valittaisi siitä, ettei minua kutsuta minnekään. Kävi ilmi, että tämä ystäväni on käynyt kotikaupungissani melkein joka viikonloppu juhlissa näiden muiden "ystävieni" kanssa, muttei ollut ottanut minuun niillä kerroilla yhteyttä, sillä lähti juhlien jälkeen, seuraavana päivänä krapulansa nukuttuaan kotiinsa. Välini ovat etääntyneet ystävästäni paljon, sillä minusta tuntuu ettei hänellä ole aikaa eikä kiinnostusta enää minun jutuilleni, liian lapsellisille jutuilleni (kuten roolipelit tai larppaaminen, ihan oikein pelejen pelaaminen, metsässä samoaminen ja hyppeleminen, jopa keinuminen), liian aikuismaisille jutuilleni (kahvittelut, perhe-elämän aloittaminen, musiikin sävellys ja muun kuin klubeissa soivan jumputukset kuuntelu). Tuntuu että minun ei pidä odottaakaan uusia ystäviä ennenkuin joskus lähellä kolmeakymmentä, jolloin ehkä, ikäistemme elämäntavat ovat juomisesta ja bilettämisestä vähän rauhoittuneet ja asettuneet aloilleen, ja heitä alkaa kiinnostamaan muutkin asiat elämässä.
Eivät tietenkään kaikki ikäisemme nuoret juo tai rellestä öisin ulkona, mutta niitä on kuitenkin jonkin verran. Vähän kauhistuttaa niiden nuorten puolesta, jotka vanhempiensa luvalla saavat hiipparoida missä haluavat öisin. Kuitenkin öisin juuri kauheita asioita tapahtuu ja iltaisin on helpompi ajautua vääränlaiseen seuraan, joten kotiintuloajat ovat lasten suojelua pahaa vastaan.
