Random kuvapostaus

Hilu katselee mitä teen ja mitä sivupöydällä on, kun ladoin ostokset siihen kauppakassista. Jos pöydillä ei ole ruokaa, saa Hilu olla siinä, mutta kun me tulemme pöydän ääreen, lähtee kissa automaattisesti itsekin muualle. Koskaan se ei ole meidän ruokia tullut syömään, ellen satu syömään muroja sängyn vieressä lattialla odottaen että Mikki herää kanssa ja unohda loppumaitoja siihen kulhoon. Ne kyllä kelpaa.



Ostin elämäni ensimmäisestä kampaamokäynnistäni innostuneena lämpösuojaa sisältävän muotovaahdon, pyöröharjan ja nappasin mukaan jopa lähikaupan hyllyn viimeiset tarrapaplarit kokeiluun. Tahtoo kiharaa!



Pääsiäismunakorit täydessä loistossaan. Laitoin kaikki 48 pääsiäismunaa, jotka ostimme viime viikon lauantaina kahteen koriin ja istutin suklaapuput keskelle. Korit ovat olleet kokoajan pöydällä ja olemme napsineet omistamme sitä mukaa kun tekee mieli; Mikki vain innostui viikolla suklaamunista niin, että niitä ei taida olla enää kuin yksi ja minulla on vielä kymmenen ja suklaapupu.



Hilun lempipaikka on olla avonaisen tuuletusikkunan äärellä, vaikka ulos tuo ei saa eikä uskalla mennä. Siinä se istua kököttää ja tuijottaa ohikulkevia ihmisiä ja lintuja. Hilun raapimapuu on pöydän lähellä, ja se hyppää ensin raapimapuunsa nukkumatason päälle, siitä tuolille, jos sellainen sattuu olemaan pöydän alta vedettynä ja siitä ikkunalaudalle aina kun sen tekee mieli olla lempipaikallaan.

Tänään olin kuvaamassa juuri tätä kuvaa ja koitin, josko Hilu kääntyisi minuun päin, kun hullu tiainen tuli hyppelemään ja peppuloimaan ikkunalaudalle suoraan kissan naaman eteen. Hilun silmät kiilsivät, mutta onneksi tuuletusikkuna ei tällä kertaa ollut raollaan.



Paikallisella lintulammella on muuten uusi tulokas kaikkien sorsien, lokkien ja naakkojen keskellä; perinteisen joutsenparin auvoisaa elämää oli häiriköimässä kolmas joutsen, ja kovasta siipien leviköinnistä ja vanhanaikaisen autontorven kuuloisesta honottavasta kaakatuksesta päätellen uros. Tämä välikohtaus sattui, kun olimme Mikin kanssa kävelemässä kotiin hänen studioltaan. Oli pakko pysähtyä kuvaamaan, mutta kun otin kännykän esiin, tappelu hälveni ja kaikki kolme joutsenta lipuivat hiljalleen toiseen päähän lampea, kränäkumppani jäi istuksimaan jäähän juuri siihen kohti, missä puu peittää kuvan ja haaleasti jopa isoksiklikatusta kuvasta näkyvä pari uiskenteli päättäväisesti muualle.

Kesän tullen näitä kuvapostauksia tulee varmaankin olemaan enemmän.

Kello kolmen jäätelöretki

Ihan sen takia, että en muistanut eilen ostaa buranaa kun se oli ainoa asia mitä en kirjoittanut kauppalistaan, ja sen takia, että vaikka kaupat ovat kiinni, kaipasimme ulkona käymistä kun oli niin nätti sää, lähdimme kipittelemään ympäri kaupunkia.

Päivystävästä apteekista haimme hampikipuiselle Mikille buranaa ja jatkoimme matkaa törmäten esimerkiksi siihen kultasepänliikkeeseen, mistä haimme kihlammekin alunperin. Yritin tihrustaa näyteikkunasta jotain kiinnostavaa, mutta ne olivat joko tylsiä tai hurjan kalliita. Tien toisella puolella taisi olla pizzerioiden lisäksi ainoa paikka joka oli auki; grilli. Haimme pehmikset ja kävelimme rantareittiä pitkin kotiin ja istahdimme eräälle laiturille syömään jäätelömme loppuun ennen sisäänmenoa.

Pääisäisaskarteluja

Maalasin pääsiäismunia, kuten pienenä tein. Muistelin että pienenä äiti teki suuren työn ensin puhaltaessaan kaikki kananmunat tyhjiksi ja me muksut sitten niitä herkkiä kuoria rutistaen maalattiin niitä.
Nämä on keitettyjä munia kuitenkin, sillä ne on tarkoitettu ihan syötäväksi.
Käytin varmuuden vuoksi myrkyttömiä lasten vesivärejä, niin pitäisi olla ihan turvallista.



Kananmunat tukevasti naftin näköisissä munakupeissaan. Yksi kananmuna halkesi kun laskin sen kattilaan keitettäväksi, mutta pysyi kuitenkin koossa.




Kissakin tutki innoissaan kananmunia kun ne odottivat munakupeissa että saan maalaustarvikkeet valmiiksi.






Pääsiäistipun askarteluohjeet

Näitä nättejä pikkutipusia voi tehdä helposti keltaisesta paperista tai kartongista, joka liimataan noin vessapaperirullan paksuiseksi töttöröksi.

Erikseen leikataan keltaisesta paperista siivet ja liimataan ne töttörön kylkiin.
Nokka tulee leikkaamalla 1cm X 2 cm pitkä oranssi pala (joka on taitettu neliön muotoiseksi taittamalla pidempi sivu kahtia) kulmittain kolmion muotoiseksi.
Lopuksi piirretään tussilla silmät pikkutipuselle.

Ne sopivat pöytäkoristeeksi tai kartongista tehtynä jopa pääsiäis-servetti-nauhaksi, lapset tykkää varmasti tehdä näitä. Näitä voi myös tehdä vessapaperirullista maalaamalla ne ensin paksuilla akryyli/askartelumaaleilla, tavallinen vesiväri ei ilman tukevaa valkoista pohjaväriä näy vessapaperin ruskeaharmaasta pinnasta.





PS: Arvatkaa kuka maalasi neljännen munan?

Tänään on hyvä päivä!

Olen ihan mielettömän onnellinen juuri nyt.

Kaikki on hyvin. Yöllisestä painajaisesta, josta heräsin oksentamaan, ei oo tietoakaan enää, kaikki on hyvin ja masu pulputtaa iloisesti kun syön just toissapäiväistä tosi hyvää ruokaa, jota oli jäänyt vielä. Itsetehtyjä jauhelihapihvejä ja valkosipulikermaperunoita. Nam.

On kiva uus tukka, joka näyttää ja tuntuu kivalta ja joka on tarpeeks lyhyt että sitä on kiva harjata ja sitä voi pitää hyvin auki, mutta tarpeeks pitkä että sen saa kaiken kiinni ponnariille eikä mitään roiku naamalla. Ja kivan värinen. Ja ostin sitten kampaajan neuvoista innostuuneena eilen elämäni ensimmäisen pyöröharjan, lämpösuojaa sisältävän muotovaahdon ja löysin vielä viimeiset hyllyssä roikkuvat tarrapaplarit, joilla voin koittaa saada näihin ne ihanat kiharat tai ees laineet takaisin. Ja mulla on jalassa ihan mielettömän kivan tuntuset farkut, sellaset vaaleet ja kapeet, eikä niitä kolme vuotta vanhoja rikkinäisiä, jotka sain vanhalta kaverilta käytettynä.

Mulla on mun paras kaveri ja elämäni suurin rakkaus, jolla on maailman upeimmat ja kauneimmat silmät, tässä mun vieressä, eli Mikki siis, joka aina pussailee takaisin kun mun tekee mieli, vaikka sen kaikkia loppuja kolmea viisuria koskeekin niin, että se meinaa kohta jopa suostua ottamaan niitä Burana Poreita, vaikka viimeksi pelästy niiden makua niin että väitti että särkykin muka lähti pois.

Meillä on ihana höpsö kissa, joka on välillä ihan kujalla. Tänäänkin aamulla se katteli ikkunasta ulos ja hullu tintti tuli suoraan ikkunalaudalle peppuroimaan ja hyppelemään ja kissa vaan kattoi mua ja Mikkiä hämmentyneenä, kun me yritettiin sanoa sille että "Kato Hilu äkkiä! Lintu! Kato!". Se on ihanan hellyydenkipeä ja leikkisä, ja me keksittiin ihan äsken kesken syömisen hauska leikki, jossa se juoksee ympäriinsä ja mä käyn hippaamassa sen tulemalla metrin päähän ja meen ite piiloon jonnekkin ja kissa tulee perässä ettimään. Nauraa kikattelin kun oli niin kivaa. Jotenkin se riemu ja into mikä sillä kissalla on edes metsästää narua on niin innostavaa ja ihanaa että meinaan kikatella aina ja tulen paremmalle tuulelle.

Meillä on ihan hirveästi kindermunaleluja, ja Mikki on antanut mun koota kaikki senkin lelut, ja oon niidenkin kanssa ollut suorastaan yhtä innoissani kuin sellanen ihan pieni pieni lapsi, joka saa kindermunalelun.

Ja meillä soi kokoajan tosi hyvänkuulosta musiikkia, mitä Mikki soittaa. Se kuuntelee ihan valtavasti erilaisia bändejä ja erilaisia tyylejä. Ja minä tykkään aika hirveesti samanlaisesta musiikista kuin Mikkikin, enkä nyt yhtään pistäisi pahakseni jos jostain löytyisi vaikka mun kokoinen Led Zeppelin-paita, tai vaikka Whitesnake-paita, tai Heart-paita.

Ja mä maalasin pääsiäismunia eilen, niistä tuli hienoja, ja aamulla askartelin vielä paperitipusen.

Ah. Ja kaikki tämä vain siksi, että tajusin miten hyvin kaikki on, kun katselin kauniita ja upeita ja söpöjä kuvia WeHeartItistä. Käy säkin siellä, ja jos oot yhtään kuin minä, niin kohta on koko selain tukossa miljoonasta välilehdestä.

Ah, kevät. <3

Pääsiäisaikaa

Eilen Mikin kanssa pysähyttiin seinäkalenterin eteen ja ruvettiin katselemaan että joko se pääsiäinen kohta alkais tulemaan, ja suumme loksahti auki, kun tajuttiin että pääsiäisen viettoa aloitellaan jo huomenna virpomismielessä.
Olimme jo aiemmin Mikin kanssa kinde- ja muita suklaarmunia katsellessa sopineet, että tuhlataan kolmekymppiä suklaamuniin.

Tänään lähdetiin sitten aamulla (nukuttiin yöllä toistemme patkoilla, minä Mikin uberpehmeällä mukautuvalla ja Mikki minun pehmeällä mössäkällä) innoissaan kauppaan matkallamme Mikin studioon äänittämään eilisten bassojen päälle kitarat. Kaupassa meitä kohtasi yllätys, vielä eilen kukkurallinen kasa kindermunia oli nyt vain viitisen vajaata kennolevyä. Kasasimme sitten niistä kaksi kennollista ja otettiin vielä suklaapuput (joiden mukana tuli pikkumunia) molemmille.

Kassalla meitä edeltävä vanha nainen meinasi nauruun purskahtaa kun laitoin kassahihnallemeidän ostokset: kaksi pikkupussia suklaapupuineen ja pikkumunineen, limsa ja mehu äänitysevääksi ja 48 kindermunaa. Tuttu ihana kassaneiti kysyi hymyissään että montaa virpojaa me oikein odotetaan. Mä siihen että "me syödään nää ite kun ollaan liian vanhoja virpomaan". Kassaneiti väitti että ei olla ja toivotti meidät niille virpomaan ja kertoi, että viime vuonnakin virpojia oli vain yksi.

Tällä yhdellä pikkuvirpojalla oli vain kaksi oksaa, joissa oli kaksi silkkipaperinauhaa. Virpoen että viuhviuhviuh, palkka mulle virpoja ojenteli kättään että karkkia nyt, eikä edes oksastaan luopunut. Hän meinas että niillä kahdella oksallaan käy vaan keräämässä palkat kaikkialta.

Mikki sillä välin kippasi suklaaherkut kauppakassiin ja nauravasuiset seuraavat asiakkaat katselivat meidän lähtöämme iloisina.

Ei sen puoleen, kyllä mekin ollaan iloisia. Meillä on 48 suklaamunaa ja pääsiäinen aluillaan.

Palaneet croisantit ja muita viime viikkojen kuulumisia

Niikuin se isoveikka ehti kommenteissa todeta: "lisää kirjoituksia!1", niin nyt sitä kai pitänee päivittää. (Miten kummassa tuo otsikko kuulostaa ihan novellikokoelman nimeltä? :D)



Croissantit paloivat. Oli ainoa kerta ikinä, kun en laittanut ajastinta kännykästä (minulla on kännykässä sellainen munakello-ohjelma) ja sitten ne paloi. Ne oli ihan ruskeita ja harmitti ja soitin äidille harmissani koitettuani ensin syödä pari niistä ja sain vatsani kipeäksi.

Minä ja Mikki oltiin ankarassa vatsataudissa. Mikki sai sen ensin ja sitten sain minä, ja olin melkein viikon siinä. Hiukan huolestuttaa välillä kun vatsaan sattuu muutenkin niin usein, että toivottavasti minulla ei ole mitään suolistosairautta. :< Kun luultiin, että nyt on vihdoinkin parannuttu, käytiin sitten pizzalla, eikä jaksettu syödä kuin puolet normaalikokoisista pizzoista. Tuttu myyjätär pizzeriassa kyseli, että ollaanko me pidetty taukoa kun ei olla käyty niin pitkään aikaan. :D Otettiin loput mukaan ja marssittiin kotiin, missä vasta kuuden tunnin jälkeen vatsaan lakkasi sattumasta se räjähtämäisillään oleva tukala kipu. Sinne meni se loppupäivä.

Kävin ystäväni kanssa paikallisella peruskoululla järjestetyssä kissanäyttelyssä. Oi että ne oli ihania pieniä. Pienimmät kissat miukuivat ja hapuilivat omistajiensa syliin, mutta vanhemmat vaan istuivat lunkisti ja makoilivat siinä näytillä. Siellä oli kuin villieläimiltä näyttäviä bengaleja ja upean värisiä ocicattejä. Rakastuin isoihin norjalaisiin metsäkissoihin; ne on isoja, pörröisiä ja pitkäkarvaisia, lempeitä jättiläisiä ja ah, se ihana tyttökissa oli niin hellyydenkipeä ja meinasi pyöriä kokoajan pöydältä pois rapsutellessani sitä. Päätin, että vielä joskus me hankitaan norjalainen metsäkissa. Mikki katseli kännykkääni ottamia kuvia tullessani kotiin, sillä hän oli juuri silloin vatsataudissa, ja oli harmissaan ettei päässyt mukaan. Voitin muuten arvalla kissanhiekkalapion.

Olisi täällä ollut vielä käärmenäyttelykin viimeviikolla, mutta sen liput olisivat olleet kahdelta aikuiselta 30 euroa, niin jätettiin se sitten väliin. Lisäksi minulla on tunne, että olen ehkä joskus pienenä nähnyt sen näyttelyn, kun se tuli meidän kouluun joskus. Johonkin niistä kouluista, joissa olen ollut.

Minä ja Mikki käytiin katsomassa Mikin vanhemman isosiskon perhettä pitkän matkan päässä. Pienellä Mikin siskonpojalla oli kaksivuotissynttäri, ja ujon ja vasta päikkäreiltä heränneen pojan ensimmäinen sana meille oli "AUTO!" kun paketista paljastui nappia painamalla liikkuva poliisiauto. Pikkumies oli kuulemma vasta pari viikkoa sitten alkanut puhumaan ihan yllättäin.

Tälle edelllämainitulle matkalle lähtiessämme näimme Mikin mummon pihalla naapuritaloon asuttautuneen jättimäisen ihanan ison kissan, joka heti auton ovea raottaessani juosta lönkytti meidän luokse kehräämään, hyppäsi syliini autoon ja haisteli ja puski kättä niin kovaa, että melkeen ranteeseen sattu. Rakastuin välittömästi siihen isoon jättiläiseen, ja sain kuulla, että se on vain ilmestynyt heidän pihamailleen hetki sitten ja havittelee mummon taloon sisälle, jossa vielä pitää majaa mummon vanha, puoliksi kuuroutunut ja sokea kissa.
Mikki on päättänyt, että ryhtyy opiskelemaan teologiaa sitten armeijasta päästyään. Minä olen katsellut kauheasti muotoilu-linjoja amk:issa ja keksinyt, että vielä ei ole liian myöhäistä lukea tarpeeksi fysiikkaa, että pääsisin vaikkapa Otaniemeen lukemaan automaatio- ja systeemitekniikkaa. Tahdon tehdä tälläisiä isona ja jos tuosta ei valkene mitään, se on tekniikka, jolla tehdään esimerkiksi tälläsen otuksen pää.

Kaupasta on löytynyt taas niitä halppissuklaamunia, joita minä ja Mikki ollaan jo onnistuneesti tuhottu vähintään kuusi pakettia yhteensä. Lelut on samoja kuin kahtena edellisenä vuonnakin ja samasta kuuden paketista saattaa tulla kaksikin samaa lelua; jotain japanilaisen animaatiolastenohjelman figuureita, pikkuisia kilpa-autoja, joihin tarvii laittaa itse tarrat tai sitten WWE-(World Wrestling Entertainment) nyrkkeilijöitä. Mikki on innoissaan kun osaan sanoa jo, mikä nyrkkeilijä sieltä tulee. Minulla on jo vähintään neljä John Cenaa ja kolme Bubba Ray Dudleytä, pari Undertakeria ja kaksi Chris Jerichoa. Kaikkea ne lasten suklaamuniin laittaa...

Mikki löysi myös viimeksi kaupassa käydessämme 3/4-osa litraisen suklaavanukkaan, jota olemme nyt viikonloppuna kahdestaan kahdella pikkulusikalla nautiskelleet.



On muuten vihdoinkin tullut kevätsäät. Välillä pärjää kevättakilla, mutta välillä pitää laittaa vielä paksu nahkatakki silläkin uhalla, että selkä hikoaa. Pimeä tulee myöhemmin ja aamuisin minä ja kissa herätään aikaisin kun on niin valoisaa. Osa teistä on jo ihan sulaa ja varjoisat ovat vielä lumisia ja jäisiä, kun sulanut lumi on niihin varjokohtiin päässyt jäätymään. Mikki ei päästä minua vielä pyöräilemään, koska pelkää että kaatuan jäällä ja satutan itseni, eikä mene muuten pyörällä itsekään ennenkuin tiet ovat kokonaan sulaneet.

Olen myös päässyt vihdoinkin WoWissa raidaamaan ihan killan kanssa. On hirveän jännittävää ja vatsassa kuplii kun koittaa näyttää niille muille, jo monta vuotta pelanneille, että on hyvä tässä. Kyllä ne mua muuten kehuukin ja sanoo, että hyvin menee. :)




Ainiin, ja vielä se, että minun ollessa kipeänä ja päivää ennen Mikin matematiikan kirjoituksia astianpesukoneestamme tuli kamala katku. Me mietittiin kauan aikaa että mikä haisee niikuin savulle, ja sitten huomasimme astianpesukoneen korien alle tipahtaneen kuumavesiputken ympärille nätisti sulaneen muovisen nuolija-lastani. Pesimme sitten uudelleen ne astiat ja koko koneen, mutta muovinkatku vaan tuntui jatkuvan. Toiselle puolelle oli sulanut siihen kuumavesiputkeen sininen pyykkipoika, joka oli ilmeisesti vahingossa muutenkin tippunut pesukoneeseen tiskipyödältä.
Tarvisin nyt sitten uuden nuolijan.