Tapaus Täplä

Täplä, meidän saunan ikkunalaudalla.

Ostimme eilen Mikin kanssa kaupasta saippuakupla-puteleita, kolme, sillä kolme putelia sai kolmella eurolla kun yksittäin ne olisi olleet 1,50e. Mikki intti ja intti että halvemmaks tulee ja kuitenkin puhallellaan niitä hurjasti.

Kotiinpäästyämme sitten puhalleltiin parvekkeelta kilpaa saippuakuplia ja olin hakemassa olohuoneesta juuri kännykän ottaakseni kuvan listaani varten, että saippuakuplia ollaan puhalleltu, kun kävelytiellä parvekkeiden alapuolella kulki pieni, mustavalkoinen kissa, ilman pantaa. Hetkessä me päätettiin että nyt äkkiä ottamaan se kiinni ja juostiin pihalle. Jos se olisi ollut meidän karannut kissa, tottakai me haluttaisiin että joku sen ottaa turvaan. Varsinkin kun rassu oli niin sekava, että ellen olisi heilunut keskellä tietä sen perässä, olisi asuntovaunu voinut ajaa kylpylähotellilta sen päälle.

Täplä kulkee tiellä parvekkeiden alla. Seuraavaksi juostiin ulos hakemaan se turvaan.

Mikki haki Hilun häkin ja höppänä, kirkkaasti miukuva pikkukisu tuli puskemaan ja itkemään päin naamaa. Kelli yhtäkkiä keskellä tietä pari kertaa ja tuli sitten takaisin puskemaan. Napattiin se kiinni ja laitettiin koppaan odottaen hurjaa veristä sotaa (kuten Hilun kanssa sai joskus tapella sitä kantokoppaan kun vietiin se Mikin äidille hoitoon Kuopion-reissun ajaksi), mutta sellaista ei tullutkaan. Raasu on varmaan niin nuori vielä, ettei se osannut tapella takaisin, tai viitsinyt, jos se on niin sosiaalinen.

Tai, kuten kotona se saunaan ja kylppäriin päästettyämme huomattiin, hirveän väsynyt ja nälkäinen. Parin tunnin välein me käytiin sitä illalla kattomassa, se on ihan väsy ja miukuu ja sähähtäää ja miukuu taas, mutta ei näytä siltä, että pelkäisi, korvat ei ole luimussa eikä karvat pystyssä. Se haistaa kättä jos sitä sille tarjoaa, puskee otsaansa käteen hurjasti, ulvoo ja murisee, miukuu taas ja puskee lisää.

Täplän naamatäplät.

Märkää ruokaa se söi kaksi kupillista kerralla kun me sitä sille tarjottiin, kuivaraksut kävi kaupaksi yön aikana ja yhden kupillisen märkää se hotkaisi taas aamulla. Me nimettiin se Täpläksi, näin meidän kesken.

Mikki kävi illalla vielä ulkona katselemassa, josko kukaan olisi Täplää huhuilemassa tai kaipaamassa. Parvekkeella olevat ihmiset sekä jalankulkijat kertovat sitä nähneensä jo useamman päivän ajan. Joko sen on joku päästänyt "ulkoilemaan" kaupunkialueella liikenteen sekaan vastuuttomana, ilman pantaa, ilman valvontaa, tai sitten se on joltain karannut.

Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksestä tulee joku hakemaan Täplän yhdeltä. Me haluttaisiin hirveästi tietää, mitä sille käy ja mitä eläinlääkäri sanoo (se ei ole käynyt kertaakaan hiekkalaatikolla, kerran käväs kykkimässä mutta nousi samantien pois) ja jos sitä ei kukaan kaipaa, niin voisiko sen varata, että me voitaisiin Täplästä pitää huolta.

Hilu oli aluksi vähän loukkaantunut, mutta kun tajuttiin antaa niiden tuijotella toisiaan saunan oven ikkunasta, Hilu on vähän rauhoittuneempi (ja sitäpaitsi, se saa täällä kulkea vapaasti ja saa meidän paijauksia kokoajan ettei stressaisi enempää kuin tarvis) ja Täplä on ollut niin väsynyt, että on saunan ikkunalaudaltaan vain sähissyt pienesti ja ulvonut Hilulle ennenkuin on nukahtanut väsymyksestä. Hilu on rohkaistunut hurjasti siitä pienestä arasta kissasta, joka eli ensimmäiset päivät sohvan alla.

Aamulla kävi mielessä, että entä jos sillä on tosiaan kipuja jossain, vaikka joku suolitukos, ja se ulvoo siksi, että sattuu.

Toivottavasti tiedetään pian lisää.

Saippuakupliakin puhalleltiin. Yksi asia listalta pois.

// 12:52 Täplä lähti nyt pois. Se ei sen eläinsuojeluyhdistyksen naisenkaan kanssa osannut päättää että onko se vihainen vai kiltti, kun sähisi ja huitoakin yritti, mutta puski ja antoi silitellä. Kerrottiin että meillä on ikkunat turvallisesti pienimmällä eikä niistä pääsis kisut ulos itekseen. Siellä on kuulemma paljon tullut nyt kissoja kun ihmiset tuulettelee helteillä. Ja ilmaistiin kiintymyksemme ja kiinnostuksemme.

Vähäsen likainen se oli, ollut varmaan jo kauan karkuteillä ja punkkejakin tunnusteli se nainen siinä. (Me ei uskallettu sitä kauheammin silitellä kun se oli niin päättämätön.) Se arveli tytöksi, mutta Hilu on sen edellisenkin tytön kanssa tullut loppujen lopuksi toimeen. 15 päivää nyt ootellaan ja saadaan soitella kuulemma perään.

Hilu tunki vielä makkarista sitä tervehtimään häntä pörheänä. Sähisivät vähän, mutta sitten Hilu rauhoittui ja jäi kattomaan. Täplä määki kantokopassaan surkeana.

Tule pian takaisin Täplä, varastit paikan meidän sydämistä ihan salaa.