maanantai 27. kesäkuuta 2011

Erilainen sipulipiirakka

Mikki tykkää hirveästi tekemästäni sipulipiirakasta, mutta tällä kertaa ajattelin käyttää hyväksi muusijauheesta tekemääni muusia, jota jäi melkoisen reilusti jääkaappiin. (Se ei jotenkin tipu meille ollenkaan.) Kokosin reseptin sen mukaan, mitä löytyi kaapista, tuli ostettua kaupasta sekä mitä eri resepteistä kokosin.

Erilainen sipulipiirakka

Pohja:
2 ½ dl vehnäjauhoja
100 g margariinia tai voita
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1 dl perunasosetta (eli pussimuusia, voi käyttää valmiina tai jauheena, jolloin nestettä tulee lisätä)
(1 ½ dl vettä tai maitoa)

Täyte:
2 sipulia
400 g jauhelihaa
2 kananmunaa
1 dl maitoa (en ole ihan varma tästä, kaadoin kai mutu-tuntumalla suoraan purkista)

Nypi kuivat aineet ja voi muruseksi, ja lisää perunasose (jauhoa käytettäessä myös neste) ja sekoita huolellisesti. Laita taikina kulhossaan jääkaappiin vetäytymään sillä aikaa, kun teet täytteen.

Kuori ja pilko sipulit ja paista ne jauhelihan kanssa. Uuni kannattaa tässä vaiheessa jo laittaa lämpenemään 200-asteeseen. Jauhelihan ja sipulien kypsyttyä ja kulotettua sekoita makaronilaatikon munamaidon tyylinen seos ja sekoita se täytteeseen. Itse en jaksanut pestä erikseen uutta kulhoa, enkä ollut vielä laittanut taikinaa piirasvuokaan, joten rikoin munat ja kaadoin maidon suoraan paistinpannulle ja sekoitin.

Painele taikina vähän jauhotetuin käsin voideltuun piirasvuokaan (omani on 24 cm halkaisijaltaan) ja töki ympäriinsä haarukalla ilmareikiä. En ole vieläkään oppinut, että pohjasta kannattaa tehdä paksu myös keskeltä, eikä vain reunoilta. Kaada täyte piirasvuokaan ja siloita pinta (ei pakollista, mutta tällöin pinta ruskistuu nätisti eikä yksittäiset pinnalla olevat jauhelihat tai sipulit pääse palamaan). Uunin kuumettua laita piirakka uunin keskitasolle paistumaan noin 45 minuutiksi, kunnes täytteen pinta on saanut väriä ja taikinareuna on näyttää kiinteältä ja murealta.

Maistuu varmasti vielä seuraavana päivänäkin, kuten meillä, jossa se tänään kelpasi aamupalaksikin ennen rankkaa työpäivää ja hiukopalaksi kotiin tultua. Söimme piirakan niin suurella intohimolla, ettei siitä tullut otettua yhtään kuvaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti